Stressiä mekkojen kanssa

Kuten blogimme nimi antaa hyvin ymmärtää, kouluaikamme sujuu aina välillä stressatessa. Jokaisen jakson ja työn alkaessa vauhti on rento, jutut hauskoja ja pitkiä ja nauru äänekästä. Koulussa olo tuntuu suorastaan terapeuttiselta, kun saa keskustella päivän polttavista kysymyksistä, edellisen illan hämmennystä aiheuttavista asioista tai filosofisista kysymyksistä. No, jos totta puhutaan, jutut eivät aina ole kaikkein korkealentoisimpia, mutta usein kyllä koulupäivän aikana tulee naurettua oikein kunnolla.

Jakson edetessä työtahti kiihtyy ja stressi iskee päälle. Kun dead line on viikon kahden päässä, vitsit ovat harvemmassa, nauru hieman harvinaisempaa ja hymy on toisinaan vaihtunut jopa irvistykseksi, kun täytyy purkaa väärin ommeltu vetoketju, poistaa öljytahra kankaasta tai viime tingassa kehitellä muutoksia työhön.

Tällä hetkellä työn alla on juhlavaate. Kankaat ovat satiinia, taftia, hienoa villakangasta tai morsiussatiinia. On erikoisia leikkauksia, suuria kauluksia, leveitä helmoja, tiukkoja kurveja ja drapeerausta. Portfolion ja työn palautuspäivä on tämän viikon perjantai, eikä valmiita mekkoja ole kuin vasta pari. Eräs sifonkimekko on vielä aloittamatta, mutta onneksi monissa ollaan jo voiton puolella.

Stressi on valitettavasti aina läsnä tässä elämässä, oli mekko työn alla tai ei. Hyvää tässä koulussa opiskelussa on se, että voi oppia tulemaan toimeen oman ja muiden stressin kanssa. On osattava olla muille ystävällinen, vaikka päässä savuaisi kiukuttelevan ompelukoneen takia. On pidättäydyttävä syyttämästä opettajaa, muita ja itseä milloin mistäkin ja kyettävä tulemaan toimeen sen kanssa, että aika kuluu, työ on kesken ja valmista pitäisi olla hetikohta. Mekon valmistuessa oma kärsivällisyys kasvaa ja luonnekin toivottavasti kehittyy.

Ei se stressi aina huono asia ole, pitää vain osata tulla sen kanssa toimeen. Me St(d)Ress Ladies, jos ketkä, tiedämme sen!